Musta: värikäs

Olen rustannut tätä esittelytekstiä itsestäni pitkään ja hartaasti. Ainakin mielessäni. Tuli nimittäin mieleen, että myös muotitiedottomien bloggaajien lienee syytä esittäytyä. En tahdo millään osata päättää, mitä itsestäni kertoisin, mikä ketään kiinnostaisi.

Koska tämä on muotiblogi, keskityn ulkonäköasioihin. Olen keskimittainen ja ylipainoinen töpsä, ikää ihan kohta 35 vuotta. Jos olisin eläin, olisin ehdottomasti jotakin maatiaisrotua, sillä en ole ollenkaan siro ja sievä, vaan laihanakin jollakin tapaa leveä ja kolho. Suhteeni ulkonäkööni on kompleksinen (tosin niin tuntuu olevan suunnilleen kaikilla muillakin) ja muotiin kaksijakoinen. Olen pukeutujana esteetikko, mutta ehdottomasti myös pragmaatikko. Toisaalta en ole lainkaan ulkonäkökeskeinen, mutta valehtelisin jos väittäisin, etteivät vaatteet ja trendit kiinnostaisi minua ollenkaan.

Tyyliäni kuvaa parhaiten sanapari värikäs musta. Vaikka vaatekaappini sisällöstä kaksi kolmasosaa koostuu mustista vaatteista, silti minua on joskus luonnehdittu värikkääksi pukeutujaksi. Asustani löytyy yleensä aina joku väriläiskä: milloin punaiset pillifarkut, milloin keltainen tuubihivi tai vaikka vihreäsankaiset silmälasit. Tykkään yhdistää mustaan kirkkaita perusvärejä; pastellisävyjä suorastaan inhoan. Silmääni miellyttävät yksinkertaiset ja oivaltavat vaatteet: täydellisessä vaatteessa on aina joku hauska yksityiskohta. 

Käytän paljon mekkoja ja tunikoita pillifarkkujen tai leggingsien kanssa. Jakkupukuja ja muuta bisnespukeutumista vierastan enkä ole ollenkaan merkkitietoinen. Useimmat vaatteeni ostan ruotsalaisista ketjuliikkeistä. Myös Marimekko on alkanut viime aikoina kiinnostaa. Bileasussa pitää olla ripaus rokkia ja särmää - mutta minä en koskaan ole illan näyttävin pukeutuja. Korkokenkiä en jalkapoliittisista syistä käytä koskaan ja korujenkin suhteen olen melko kitsas. Huivit sen sijaan ovat heikko kohtani.

Sattuneesta syystä plus-kokoinen muoti on lähimpänä sydäntäni. Tai siis ei ole. Ja juuri siksi on. Beiget teltat eivät ole varsinaisesti sitä, mihin haluan pukeutua! Minusta kaikenkokoisilla on oikeus kauniisiin ja mukaviin vaatteisiin. En suostu siihen, lihavan pitäisi sulautua seinätapettiin ja tyytyä niihin armopalaloimiin, joita valmistajat jostakin jämäkankaista "iloksemme" teettävät. 

Toinen asia, mitä haluan puolustaa, on naisen oikeus olla oma itsensä. Tämän opetti minulle ihminen menneisyydestä, se ainoa, joka on yrittänyt määräillä miltä minun pitää näyttää ja miten pukeutua. Hänet ulkoistin elämästäni jo yli 10 vuotta sitten. Median luoma naisihanne on kaukana keskimääräisen suomalaisen naisen todellisuudesta. On surullista nähdä, kuinka etenkin nuoret tytöt ahdistuvat tavoitellessaan photoshopattua "täydellisyyttä". Ja ollakseni rehellinen - sekään ole kaunista katsottavaa, jos keski-ikäinen roikkuu paniikinomaisesti menetetyssä nuoruudessaan.

Kirjoittajana olen suorasanainen. En osaa kaunistella, mutta ärsyttää osaan. Varokaa!

Kuvissa eräs viimeisimpiä hankintojani: pussihelmainen tunika Zizziltä. Kevään uutuuksia.