keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Laskin ne kaikki

Siivosin tuossa vaatekaappejani. Sain päähäni järjestää tankokaapin mekot ja tunikat väreittäin. Ja sitten laskin ne. Ja kaikki muutkin vaatteet. Olen jo vuosia ajatellut, että vaatteistani valtaosa (noin että 80 - 90 prosenttia) on mustia.

Vaan kuinkas sitten kävikään?

 Tunikoita ja mekkoja löytyi yhteensä 37.

Niistä

17 on mustia
6 punaista
4 ruskeaa
2 turkoosia
2 vihreää
2 oranssia
3 keltaista
1 harmaa.

Yhteensä 18 tunikoistaja mekoista oli muuta kuin mustia. 

Vaikka matematiikka kuuluu ehdottomasti heikkouksiini, sen verran minäkin osaan laskea, että mustia on alle puolet tunikoiden yhteismäärästä. Miten voin siis väittää, että valtaosa vaatteista on mustia?

Siirrytäänpä seuraavaan kaappiin.

Minulla on niin sanotussa aktiivikäytössä tällä hetkellä viidet housut: kahdet siniset farkut, kahdet mustat farkut, yhdet punaiset farkkuleggingsit. Lisäksi löytyy ruskeat, mustat, ja turkoosit housut kesäisempään käyttöön, mustat ja petroolinsiniset olohousut sekä epämääräinen määrä leggingsejä - kaikki mustia (värilliset olivat kuluneet niin, että heitin ne pois). Housupolitiikka ei siis ole mustan puolella, silä 10 housuista vain neljä on mustia. 

T-paitoja ja toppeja kaapistani löytyy tällä haavaa 12. Niistä 5 on mustia, 2 valkoisia, 2 punaisia, 1 ruskea ja 1 turkoosi ja 1 keltainen. Jälleen mustia on alle puolet. Alkaa pelottaa. 

Nimittäin pitkähihaisia trikoopaitoja minulla on käytösäni niin ikään yhteensä 10 kappaletta. Niistä 5 on mustia, 2 ruskeita, 1 punainen, 1 turkoosi ja yksi kirjava. En laske sitä mustaksi, vaikka sen pohjaväri musta onkin.

Lisäksi minulla on kolme puolihametta, yksi farkunsininen, yksi beige ja yksi ruskea. Ei yhtään mustaa!

Pikainen yhteenlaskutoimitus osoittaa, että minulla on vaatekaapissani 72 vaatetta, joista mustia on yhteensä 30! Siis selvästi alle puolet! 

Tulipa siis jälleen kerran todistetuksi, että luulo ei ole tiedon väärti. Vaan miten ihmeessä minä nyt tulen toimeen tämän tiedon kanssa? Etten olekaan kokomusta niin kuin olen kuvitellut? Voiko vaatekaappiani kutsua enää edes värikkääksi mustaksi

Jälkeenpäin lisättyä

Pyykkitelineeltä löytyi vielä muutama musta vaatekappale, mutta ne eivät vaakaa hetkauta mihinkään suuntaan, en ala niitä nyt sen tarkemmin erittelemään. *edelleen järkyttynyt tuloksesta*

torstai 15. elokuuta 2013

Outoa logiikkaa

Otsikot kirkuvat tyylikästä töihinpaluuta lomakauden jälkeen. On kuulemma aika päivittää tyyli syksyyn. 

Mutta mikä ihmeen logiikka siinä on, että sitä mukaa kuin illat, yöt, aamut ja päivät pimenevät, suomalaiset pakkopuetaan mustaan, harmaaseen, ruskeaan, tummaan vihreään tai viininpunaiseen? No joo, pikkujouluaikaan näkyy kirkasta punaista jonkin verran, mutta muuten värivalikoima on kyllä vähintäänkin ankea. 

Sanoo hän, joka pukeutuu kesät talvet enimmäkseen mustaan.

Tänä syksynä ongelma ei näyttäisi olevan pelkästään väreissä. Mitä olen pikapistoja tehnyt kauppoihin, niin tarjolla olevat vaatteet ovat myös leikkauksiltaan ankeita. Jotenkin tätimäisiä. Tai jotain.

Olen tehnyt kuluneella viikolla pikakurkkauksia Zizzille, Lindexiin, H&M:lle ja KappAhliin. Kaikissa meininki on ihan samanlaista. Ei kiitos, en edelleenkään halua sifonkihihaista paitapuseroa tai lepardi-kuosisia pillifarkkuja. Printtipaidatkaan eivät tunnu omilta. Ja ihanan pörröisessä neuleessa tulee aina liian kuuma! 

Ai miten niin olen kranttu?

Syksyn ainoa must-hankinta on biker-henkinen (tekonahka)takki. Sellaista minulla ei vielä koskaan ole ollutkaan... mutta kohta on! Esimerkiksi tämä takki voisi sopia suunnitelmiini oikein hyvin.

Mitäs syysvaatehenkintoja muilla on mielessä?
 

maanantai 5. elokuuta 2013

Kolmannet


Kuva on noin kuukauden takaa. Syy sen julkaisemiseen ovat jalassani olevat housut, jotka ovat kesän kolmannet suosikkihousuni. Ostin ne KappAhlista ja meinasin pyörtyä, kun mahduinkin kokoa 46 oleviin pöksyihin! Olisin ostanut heti parit - kolmet samanlaiset, mutta himputti kun olivat viimeiset lajiaan. Ovat todella mukavat ja mielestäni näyttävät päälläni yllättävän hyviltä.

Paita on H&M:ltä (hihat hassusti rytyssä, kaikkea ei voi huomata...), kengät samat balleriinat kuin muissakin kuvissa - ja huivikin näyttää olevan sama, joka on vilahdellut kuvissa useampaan otteeseen.

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Punaiset housut


Tämän päivän asu: punaiset pillifarkut (Lindex), lähes 10 vuotta vanha tunika (Lindex), pääkallohuivi, maatuskakaulakoru (Simpsakka-koru).

Tarkoituksena oli esitellä noita housuja tarkemmin, ne kun ovat yhdet tämän kesän ostoksista, mutta eivätpä ne näytä paljon tuon tunikan alta vikkuvan. Joten se siitä ;).

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Lempihousut

Olen yllättänyt itseni tänä kesänä ostamalla peräti viidet uudet housut. Se on enemmän kuin parin viime vuoden aikana yhteensä. Olen aina inhonnut alaosien ostamista, koska jalkani ovat toivottoman rumat: lyhyet ja paksut - ja erinäisten vammojen takia vasen jalka on paljon ohuempi ja muodottomampi kuin oikea. Olenkin todennut, että silloin, kun hyvät ja kohtuuhintaiset housut osuvat kohdalle, ne on ostettava. Viis siitä, että edellisellä viikolla tuli ostettua jo kahdet...

Tällä kertaa esittelyssä ovat lempihousuni, Lindexiltä ostetut ns. paikkafarkut. Nämä ovat malliltaan kapeat, mutta eivät ihan pillit. Lahkeenpituus on täydellinen, samoin istuvuus. Ihan aavistuksen minua harmittaa se, etten tullut testanneeksi vielä yhtä kokoa pienempää. Otin kaupassa tottumuksesta sovitteille koon 50. Ne olivat liian isot, joten vaihdoin 48:aan. Olin jo tästä "pienennyksestä" niin äimistynyt (ilmeisesti sellaista kuitenkin on tapahtunut, sillä yhdet viisistä housuistani ovat auttamatta liian isot. Ostin ne Zizziltä sovittamatta, ajattelin, että vakikokoni M toimisi), etten tajunnut kokeilla kokoa 46. Todennäköisesti olisivat olleet liian pienet, mutta sen verran näissä ostamissani on väljyyttä takapuolessa ja reisissä, että pieni mahdollisuus olisi ollut.

Tässäpä kuvasarja, joka paljastaa armottomasti, miksen edelleenkään ole hakemassa Suomen huippumalli haussa -ohjelman seuraavalle tuotantokaudelle:


Hm, mitenkäs sitä kuvissa oltiinkaan...


h

Ai niin, vatsa sisään ja tissit kaarelle!


 

Vähän vois koittaa kallistaa päätä ja laittaa tassuja ristiin...


...ja kun hymyilee leveästi, ei kukaan huomaa mitään! (Etenkään noita balleriinoista tursuavia avokassukkia.)

Koko "komeuden" kuvasi poikani, 7 v.

Mitäs tykkäätte tällaisista paikkafarkuista?

torstai 20. kesäkuuta 2013

Juhannusmekko


Joka kesälle näyttää muodostuvan oma lempiasunsa. Sellainen wash and go -tyyppinen ratkaisu. Tässä tämän kesän versio. 

Oikeastihan tuo mekko on rantamekko, ja siitä näkyykin melkoisesti läpi. Onneksi muistin, että minulla on kaapissa alushameeksi sopiva trikoopuolihame. +20 asteessa yhdistelmä toimii, mutta jos hellettä alkaa pukata, niin sitten tarttee keksiä jotakin muuta.

 Mekko Lindexiltä (19,90 €) , t-paita ja leggingsit vuosia sitten H&M:sta, alushame samoin vuosia sitten, mutta Indiskasta. Tennarit Mekasta. Korut Simpsakka. Ilme ihan oma ja typerä.

Mitenkäs teillä, löytyykö lempiasua?

Hyvää juhannusta!

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Hakusassa hellemekko

Helle yllätti tämän matamin. Viime kesänä ei mekoilla paljon koreiltu kun oli niin kylmää ja sateista, siksi havahduin tänä aamuna viimeistään siihen, että garderobissani on vakava vajaus hellemekoista. 

Kriteerit: ei mustaa. Ei yhtään mustaa. Ei ihan maksimittaa, mutta pituutta pitää olla sen verran, että voi kulkea ilman leggingsejä alla ilman että mummokalsarit vilkkuu alta kumarrellessa. Hihat. Haluan, että mekossani on pienet hihat. Ei kuminauhaa, nyöriä tai muuta kiristyssysteemiä vyötäröllä. Materiaali saisi olla vilpoista wash and go -tyyppistä puuvillaa.

Pikainen kierros kaupungilla tuotti kriteereihin sopivia hakutuloksia tasan nolla. 

Niin että saa ehdottaa, jos mieleen tulee sopiva mekko, jota kaiken lisäksi myydään koossa norsu.

Kiitos! 

tiistai 7. toukokuuta 2013

Asu vapaa

Trikoopaita Gina Tricot, tunika Indiska, farkut Lindex, tennarit Mekka.

Trikoopaita Gina Tricot, mekko ja leggingsit Zizzi, tennarit Mekka.

Trikoopaita Zizzi, farkkuhame Ellos, tuubihuivi Sokos, kengät Zatza.



Ajattelinpa heittää ilmoille muutaman asukuvan menneeltä viikolta, niin kuin muotibloggaajan kuuluukin. Kuvia katsoessa kenellekään ei varmasti jää epäselväksi, miksi a) blogin nimi on Muotitiedoton ja b) minä en ole malli.

Eipä mulla muuta. Saa kommentoida ;).

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Itseisarvoja

Iltalehden viihdeuutisissa kauhisteltiin tänään esikoistaan odottavan Kim Kardashian tyyliä. Tähti (jonka tähteyteen liittyvistä ansioista minulla sivumennen sanoen on vain hämärä mielikuva) oli käynyt kirkossa ja lounaalla persikanvärisessä housupuvussa, joka ei lehden mukaan tehnyt oikeutta sirolle mutta kurvikkaalle Kimille. Säkkimäinen asu, jota tuuli vielä pullisti lihotti tähteä ainakin 30 kiloa, mikäli juttua on uskominen. 

Kauheaa! Katastrofi! Ihminen näyttää isommalta kuin onkaan!

Ärsyttävää, sanon minä. Miksi ihmeessä naisen (olipa hän maailmantähti tai tavallinen pulliainen perähikiältä) pitäisi kaikin keinoin koettaa näyttää niin pieneltä kuin suinkin? Miksi pieni koko on itseisarvo? 

Vastaus liittynee maskuliiniseen hegemoniaan. Ehkä sitä perinteen mukaisesti ajatellaan, että mitä pienemmältä ja hennommalta nainen näyttää, sitä helpompaa häntä on määräillä ja alistaa. Taskuvenuksen saa helposti hiljaiseksi ja näkymättömiin. Sama ajatushan liittyy korkokenkiin: ne ovat ehkä kauniit, mutta eivät kovin mukavat jalassa. Korkkareilla nainen ei pääse pakoon niin helposti kuin matalammissa kengissä. Nyrkin ja hellan välissä oleva lieka voi olla pitkä ja henkinen, mutta patriarkaatin kannalta sen olemassaolo on välttämätön.

Iso koko - pitkä ja raamikas olemus - on kuulunut perinteisesti miesten kauneus komeusihanteeseen. Nämä kriteeritä täyttävä nainen koetaan kai edelleen uhkaksi. Isoa naista ei määräillä! 

Nainen voi olla iso henkisesti ja fyysisesti. Pieni ja siro nainen ei automaattisesti ole hiljainen hissukka eikä isokokoinen äänekäs vallankäyttäjä. En kannusta ketään esimerkiksi lihottamaan itseään, mutta sen sijaan kannustan lämpimästi kaikkia naisia olemaan omankokoisiaan ja -näköisiään. Olisi suotavaa, että naiset uskaltaisivat pukeutua juuri niin kuin itse haluavat. Mitä siitä, vaikka sitä näyttäisi jossakin vaatteessa 500-kiloiselta, jos vaate tuntuu hyvältä päällä? 

Minä olen pitkin talvea elänyt hiljaista kapinaa monenlaisia normeja vastaan. Olen alkanut oppia omaksi itsekseni. Olen lakannut piittaamasta normeista ja muiden mielipiteistä. Minusta ei tule pientä ja siroa edes siinä tapauksessa, että laihtuisin sellaiset neljä - viisikymmentä kiloa. Minä olen malliltani suomalaiskansallinen töpsä.

Hyvä olo ja itsensä hyväksyminen ovat itseisarvoja, mutta minimaalinen koko ei sitä ole. Jos voisin valita, poistaisin linkittämäni kaltaiset jutut lehdistä kokonaan. Eikö maailmassa oikeasti ole tärkeämpää kirjoitettavaa kuin yksi tuulessa hulmuava housupuku?

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Jokainen nainen on korun arvoinen

Nettilehti Nollapisteestä löytyy kirjoittamani juttu jyväskyläläisestä koruyrittäjästä. Käy myös tutustumassa Simpsakkakorun verkkokauppaan.

perjantai 1. helmikuuta 2013

Musta: värikäs


Olen rustannut tätä esittelytekstiä itsestäni pitkään ja hartaasti. Ainakin mielessäni. Tuli nimittäin mieleen, että myös muotitiedottomien bloggaajien lienee syytä esittäytyä. En tahdo millään osata päättää, mitä itsestäni kertoisin, mikä ketään kiinnostaisi.

Koska tämä on muotiblogi, keskityn ulkonäköasioihin. Olen keskimittainen ja ylipainoinen töpsä, ikää ihan kohta 35 vuotta. Jos olisin eläin, olisin ehdottomasti jotakin maatiaisrotua, sillä en ole ollenkaan siro ja sievä, vaan laihanakin jollakin tapaa leveä ja kolho. Suhteeni ulkonäkööni on kompleksinen (tosin niin tuntuu olevan suunnilleen kaikilla muillakin) ja muotiin kaksijakoinen. Olen pukeutujana esteetikko, mutta ehdottomasti myös pragmaatikko. Toisaalta en ole lainkaan ulkonäkökeskeinen, mutta valehtelisin jos väittäisin, etteivät vaatteet ja trendit kiinnostaisi minua ollenkaan.

Tyyliäni kuvaa parhaiten sanapari värikäs musta. Vaikka vaatekaappini sisällöstä kaksi kolmasosaa koostuu mustista vaatteista, silti minua on joskus luonnehdittu värikkääksi pukeutujaksi. Asustani löytyy yleensä aina joku väriläiskä: milloin punaiset pillifarkut, milloin keltainen tuubihivi tai vaikka vihreäsankaiset silmälasit. Tykkään yhdistää mustaan kirkkaita perusvärejä; pastellisävyjä suorastaan inhoan. Silmääni miellyttävät yksinkertaiset ja oivaltavat vaatteet: täydellisessä vaatteessa on aina joku hauska yksityiskohta. 

Käytän paljon mekkoja ja tunikoita pillifarkkujen tai leggingsien kanssa. Jakkupukuja ja muuta bisnespukeutumista vierastan enkä ole ollenkaan merkkitietoinen. Useimmat vaatteeni ostan ruotsalaisista ketjuliikkeistä. Myös Marimekko on alkanut viime aikoina kiinnostaa. Bileasussa pitää olla ripaus rokkia ja särmää - mutta minä en koskaan ole illan näyttävin pukeutuja. Korkokenkiä en jalkapoliittisista syistä käytä koskaan ja korujenkin suhteen olen melko kitsas. Huivit sen sijaan ovat heikko kohtani.

Sattuneesta syystä plus-kokoinen muoti on lähimpänä sydäntäni. Tai siis ei ole. Ja juuri siksi on. Beiget teltat eivät ole varsinaisesti sitä, mihin haluan pukeutua! Minusta kaikenkokoisilla on oikeus kauniisiin ja mukaviin vaatteisiin. En suostu siihen, lihavan pitäisi sulautua seinätapettiin ja tyytyä niihin armopalaloimiin, joita valmistajat jostakin jämäkankaista "iloksemme" teettävät. 

Toinen asia, mitä haluan puolustaa, on naisen oikeus olla oma itsensä. Tämän opetti minulle ihminen menneisyydestä, se ainoa, joka on yrittänyt määräillä miltä minun pitää näyttää ja miten pukeutua. Hänet ulkoistin elämästäni jo yli 10 vuotta sitten. Median luoma naisihanne on kaukana keskimääräisen suomalaisen naisen todellisuudesta. On surullista nähdä, kuinka etenkin nuoret tytöt ahdistuvat tavoitellessaan photoshopattua "täydellisyyttä". Ja ollakseni rehellinen - sekään ole kaunista katsottavaa, jos keski-ikäinen roikkuu paniikinomaisesti menetetyssä nuoruudessaan.

Kirjoittajana olen suorasanainen. En osaa kaunistella, mutta ärsyttää osaan. Varokaa!


Kuvissa eräs viimeisimpiä hankintojani: pussihelmainen tunika Zizziltä. Kevään uutuuksia.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Muotitiedoton

Muotitiedoton on toisenlainen muotiblogi. 

Blogin kirjoittajat eivät ole erityisen kiinnostuneita muodista, trendeistä tai tyylistä, kannattavat kerskakulutuksen sijaan kohtuullista kuluttamista sekä itsenäistä ajattelua. Kirjoittajat ovat tavallisia suomalaisia naisia (vielä ainakaan mukana ole yhtään miestä), joiden elämässä moni muu asia on ulkonäköä ja shoppailua tärkeämpää. 

Blogin tarkoituksena on raaputtaa muodin ilmiöitä pintaa syvemmältä, kyseenalaistaa - ja ärsyttääkin. Joskus siinä sivussa saatamme myös esitellä omia ja muiden asuja, inspiroitua uutuuksista ja kaivata menneitä.

Jos haluat mukaan kirjoittamaan blogia, ota rohkeasti yhteyttä jättämällä yhteystietosi kommenttiboksiin (emme julkaise sähköpostiosoitteita). Olisimme myös iloisia, jos vinkkaisit meille jostakusta tavallisesta suomalaisesta naisesta tai miehestä, joka jonka tyyli ansaitsisi tulla huomatuksi.

Tervetuloa mukaan!